RISTEÄVISTÄ NÄKÖKULMISTA

Terentjevan tuotanto on muodoltaan, sisällöltään ja genreltään monipuolista. Hän on kirjoittanut kokeellista proosaa, säeromaaneja ja spekulatiivista fiktiota, niin aikuisille ja nuorille kuin yksin ja yhdessä. Tuotannossaan Terentjeva käsittelee usein toiseutta, identiteettiristiriitoja ja kaikista ajattominta aihetta — rakkautta. Terentjevan tavassa kirjoittaa näkyy risteävä monikulttuurisuus ja queer-lähtöisyys, mistä hän on saanut kiitosta niin kriitikoilta, palkintoraadeilta kuin lukijoiltakin.

(SUOMEN)VENÄLÄISISTÄ

Terentjeva näkee tärkeänä kirjoittaa suomenvenäläisistä ja suomenvenäläisyydestä, sillä aihe koskettaa paitsi isoa vähemmistöä Suomessa, myös laajemmin yhteiskuntaamme. Terentjeva on yksi suomenvenäläisyyttä eniten kuvanneista kaunokirjailijoistamme. Hän tarjoaa uniikkeja tulokulmia hankaliinkin aiheisiin, lukijan taustoista riippumatta.

Suomenvenäläisyyttä käsitellään Terentjevan hybridiromaanissa Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää (2026), säeromaanissa Ihana (2021) sekä Susanna Hynysen kanssa kirjoitetussa Neonkaupunki-trilogiassa (2020-2024).

KVÄÄRIYDESTÄ

Queer-kirjallisuus, tai suomeksi kväärikirjallisuus on kattotermi kirjallisuudelle, jossa on seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja ja teemoja. Kuitenkaan esimerkiksi “eheytysterapioiva” teos ei kuulu käsitteen alle. Kväärikirjallisuuden synonyyminä käytetään myös sateenkaarikirjallisuutta. Terentjevan koko tuotanto lukeutuu kvääri-/sateenkaarikirjallisuudeksi. Terentjeva on kväärikirjallisuuden asiantuntija myös koulutuksensa (FM) puolesta.

Neonkaupunki-trilogiassa sekä romaaneissa Ihana ja Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää joko sisäinen tai ulkopäin tuleva ristiriita syntyy (suomen)venäläisen ja kväärin identiteetin välillä. Säeromaaneissa Ihana, Freestyle (2023) ja Zeno (2024) kvääri-ihmisten selviytymisstrategiat ovat keskiössä. Esimerkiksi Zeno kysyy, onko vähemmistöön kuuluvan pakko olla aktivisti. Lisäksi lesbomaskuliinisuus on Terentjevan tuotannon toistuva elementti.