TOISEUTTA JA RAKKAUTTA

Terentjevan tuotanto on muodoltaan, sisällöltään ja genreltään monipuolista. Hän on kirjoittanut kokeellista proosaa, säeromaaneja ja spekulatiivista fiktiota, niin aikuisille ja nuorille kuin yksin ja yhdessä. Tuotannossaan Terentjeva käsittelee usein toiseutta, sosiaalisia lokeroita ja kaikista ajattominta aihetta — rakkautta. Terentjevan tapa kirjoittaa on usein monikulttuurinen ja queer-lähtöinen, mistä hän on saanut kiitosta niin kriitikoilta, palkintoraadeilta kuin lukijoiltakin.

(SUOMEN)VENÄLÄISISTÄ

Terentjeva näkee tärkeänä kirjoittaa suomenvenäläisistä ja suomenvenäläisyydestä, sillä aihe koskettaa paitsi isoa vähemmistöä Suomessa, myös laajemmin yhteiskuntaamme. Terentjeva on yksi suomenvenäläisyyttä eniten kuvanneista kaunokirjailijoistamme. Hän tarjoaa uniikkeja tulokulmia hankaliinkin aiheisiin, lukijan taustoista riippumatta.

Suomenvenäläisyyttä käsitellään Terentjevan hybridiromaanissa Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää (2026), säeromaanissa Ihana (2021) sekä Susanna Hynysen kanssa kirjoitetussa Neonkaupunki-trilogiassa (2020-2024).

SATEENKAARIKIRJALLISUUDESTA

Queer-kirjallisuus tai usein synonyyminä käytetty sateenkaarikirjallisuus ovat kattotermejä kirjallisuudelle, jossa on seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja ja teemoja. Kuitenkaan esimerkiksi eheytysterapioiva teos ei edusta sateenkaarikirjallisuutta. Terentjeva on paitsi sateenkaarikirjallisuuden asiantuntija, myös koko hänen oma tuotantonsa lukeutuu sateenkaarikirjallisuudeksi. Esimerkiksi lesbomaskuliinisuus on toistuva elementti hänen teksteissään.

Terentjeva on käsitellyt tuotannossaan erityisesti sitä, millaisia selviytymisstrategioita queer-ihmisillä voi olla. Esimerkiksi säeromaani Freestylessa (2023) pohditaan, jääkö yksin ellei halua parisuhdetta, ja Zenossa (2024) sitä, onko vähemmistöön kuuluvan pakko olla aktivisti. Terentjeva ei mässäile kärsimyksellä, muttei myöskään kaunistele todellisuutta, vaan tarjoaa ajattelemisen aihetta kaikenlaisille lukijoille.