TOISEUTTA JA RAKKAUTTA

Terentjevan tuotanto on muodoltaan, sisällöltään ja genreltään monipuolista. Yhteisiä teemoja on kuitenkin löydettävissä, sillä Terentjeva käsittelee usein toiseutta, sosiaalisia lokeroita ja kaikista ajattominta aihetta — rakkautta. Terentjevan tapa kirjoittaa on usein monikulttuurinen ja queer-lähtöinen, mistä hän on saanut kiitosta niin lukijoilta kuin kriitikoiltakin.

(SUOMEN)VENÄLÄISISTÄ

Terentjeva näkee tärkeänä kirjoittaa suomenvenäläisistä ja suomenvenäläisyydestä, sillä aihe koskettaa paitsi isoa vähemmistöä Suomessa, myös laajemmin yhteiskuntaa. Terentjeva on yksi suomenvenäläisyyttä eniten kuvanneista kaunokirjailijoistamme.

Suomenvenäläisyyttä käsitellään Terentjevan ja Susanna Hynysen yhdessä kirjoitetussa Neonkaupunki-trilogiassa (2020-2024), Terentjevan säeromaanissa Ihanassa (2021) sekä vuonna 2026 ilmestyvässä romaanissa, joka pohjaa Terentjevan omiin pyrkimyksiin hankkiutua eroon Venäjän kansalaisuudesta. Venäläistä vastarintaa kuvataan myös Terentjevan “Polenitsa”-novellissa (2021).

SATEENKAARIKIRJALLISUUDESTA

Queer-kirjallisuus tai usein synonyyminä käytetty sateenkaarikirjallisuus ovat kattotermejä kirjallisuudelle, jossa on seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja ja teemoja. Kuitenkaan esimerkiksi eheytysterapioiva teos ei edusta sateenkaarikirjallisuutta.

Terentjevan koko tuotanto lukeutuu sateenkaarikirjallisuudeksi. Hän on käsitellyt tuotannossaan erityisesti sitä, millaisia selviytymisstrategioita queer-ihmisillä voi olla. Esimeriksi säeromaani Freestylessa (2023) pohditaan, jääkö yksin ellei halua parisuhdetta, ja Zenossa (2024) sitä, onko vähemmistöön kuuluvan pakko olla aktivisti.